Kuntavaalit on nyt käyty. Sain vaaleissa 87 ääntä, mikä riitti kahdeksanteen varasijaan. Tavoitteena ollut varapaikka siis saavutettiin, joten tulokseen voi olla tyytyväinen. Kiitokset kaikille teille äänestäjille ja tukijoille luottamuksesta ja kannustuksesta!

PS. Jatkan blogin kirjoittamista normaaliin tapaan myös vaalien jälkeen. Kunnallispolitiikan kiemuroiden seuraaminen jatkuu siis täällä. Kirjoittelen myöhemmin tällä viikolla tarkemmin ajatuksiani vaalien tuloksesta sekä tulevaisuuden kuvioista.

Hop! Tänään on viimeinen mahdollisuus vaikuttaa Oulussa seuraavan neljän vuoden aikana tehtäviin tärkeisiin päätöksiin. Vielä ehtii äänestämään!

Oman äänestyspaikkasi voit tarkistaa Väestörekisterikeskuksen äänestyspaikkapalvelusta: http://www.navici.fi/vrk/

Kuntien työntekijät vastaavat hyvinvointipalveluiden toteutumisesta. Suomen yli 400 kunnassa ja lähes 200 kuntayhtymässä työskentelee noin 428 000 palkansaajaa. Kunnissa tehtävällä työllä on suuri kansantaloudellinen merkitys. Kuntaduunarin työ liittyy pitkälti hyvinvointipalveluiden tuottamiseen. Henkilöstö huolehtii omalla työllään muun muassa kuntalaisten tarvitsemista hoiva- ja terveyspalveluista ja varmistaa, että kuntalaisilla on mahdollisuus saada korkealaatuista koulutusta.

On hälyttävää, että lukuisat erilaiset mittarit osoittavat julkisen sektorin kadottaneen asemansa hyvän työnantajan mallina. Pätkätöitä teetetään kunnissa huomattavasti useammin kuin muualla ja suuri osa määräaikaisista työsuhteista solmitaan ilman kunnon perusteita määräaikaisuudelle. Palveluiden ulkoistaminen on myös johtanut siihen, että työntekijät on siirretty heikompien työehtosopimusten piiriin.

Myös Oulussa on siirrytty yhä enemmän vuokratyövoiman käyttöön ja kaupungin henkilöstövuokrausyritysten kautta vuokraamien pätkätyöläisten asema on heikentynyt viime vuosina. Työhön kutsuminen tapahtuu useimmiten epäinhimillisen lyhyellä varoitusajalla, henkilöstöetuja ei käytännössä ole lainkaan ja työttömyys- ja työssäolopäivien selvittäminen työvoimatoimistolle on hankalaa ja se aiheuttaa usein väliaikaisen tulottomuuden tilan.

Kuntatyöntekijöiden roolia tulevissa palveluitamme -  kuten esimerkiksi vanhustenhoivaa - koskevissa haasteissa ei voi liiaksi korostaa. Työn on oltava palkitsevaa ja vetovoimaista, jotta saamme lisää käsiä tekemään tulevaisuuden hoitotyötä. Yksittäisen työntekijän hyvinvoinnin kannalta on keskeistä, että hän kokee oman asemansa turvatuksi taloudellisesti eli toimeentulo on riittävä ja että työkyky on hyvä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Myös ammatillinen osaaminen ja työn vaatimukset tulee olla tasapainossa.

Kuntapäättäjät ovat kunnan työntekijöiden esimiehiä. Vastuu työntekijöiden oikeuksien toteutumisesta kuuluu siis valtuutetuille. Kuntavaaleissa on siis hyvä paikka pysäyttää kunnan työntekijöiden aseman kurjistuminen!

Vaaleihin on aikaa kaksi yötä ja on viimeisen spurtin aika. Palautetta on tullut blogin kautta runsaasti, siitä kiitos kaikille kirjoittajille! Vaaliteemojani on kiitelty ja usea kirjoittaja on ollut pääosin samaa mieltä kanssani Oulun kaupungissa kehitettävistä asioista ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Kysymyksiä on tullut myös siitä, miten ehdottamiani uusia hankkeita tulisi rahoittaa. Ohessa siis muutama sana Oulun kaupungin taloudesta ja sen mahdollisuuksista sekä toki myös haasteista.

Kaupungin taloustilanne on tällä hetkellä suhteellisen hyvä. Verojen lisäksi tuloa saadaan myös kaupungin liikelaitoksista. Esimerkiksi vuonna 2006 Oulu-konsernin nettotulos ennen satunnaiseriä oli lähes 58 miljoonaa euroa. Jatkossa täytyy edelleen säilyttää esimerkiksi Oulun Energiassa käytössä oleva liikelaitosmalli, mikä antaa parhaan tuloksen oululaisille.

Toki ongelmia saattaa tulla tulevaisuudessa. Kaupungin taloustilannetta voivat jatkossa vaikeuttaa seuraavat asiat:
1. Kansainvälinen talouskriisi.
2. Hallituksen veronalennukset. Veropäätöksellä voi olla rapauttava vaikutus kuntien tulopohjaan tilanteessa, jossa palvelutarpeet kasvavat ja taloustilanne kiristyy. Tämä on tietysti asia, johon pitää tulla apua valtion puolelta korotettuina valtionosuuksina.

Uskon, että hyvien vuosien tuloksella pystytään kuitenkin varautumaan talouskehityksen ongelmiin ja tekemään palveluihin myös lisäpanostuksia.

EVA arvosteli raportissaan (http://www.eva.fi/index.php?m=2&show=342) Oulua liian korkeasta veroprosentista. Mielestäni veroprosentti on kuitenkin kohtuullinen ja se tulee säilyttää nykyisellä tasolla. Tuotoilla voidaan edelleen kehittää kaupungin palveluita ja varautua mahdolliseen taantumaan.

Kunnallisella tasolla on olennaista myös tukea erityisesti pk-sektorin yrittäjiä, jotta Ouluun pystytään luomaan pysyviä työpaikkoja. Sitä kautta saadaan lisää verotuloja ja pystytään myös puuttumaan muihin ongelmiin, kuten nuorisotyöttömyyteen, joka on valitettavasti ennätystasolla tällä hetkellä.

Tänään saatiin selkeä signaali kaupunkilaisilta koskien Kastellin suurkouluhanketta. 77 % prosenttia Kalevan kyselyyn vastanneista vastustaa hanketta. Omia näkemyksiäni suurkouluista ja peruskoulun tulevaisuuden haasteista voi lukea viime maanantaina täällä julkaistusta blogikirjoituksesta.

KALEVA 

Oululaiset eivät lämpene Kastellin suurkouluhankkeelle. Kalevan Suomen Gallupilla teettämässä mielipidemittauksessa 77 prosenttia tutkimukseen vastanneesta tuhannesta äänestysikäisestä on suurkoulun rakentamista vastaan.

Rakentamisen puolesta on vain 17 prosenttia vastanneista. Mielipiteensä jättää ilmaisematta kuusi prosenttia.

Oulun kaupunginvaltuusto käsitteli suurkouluasiaa reilu viikko sitten maanantaina. Kaupunginvaltuusto jätti asian yksimielisesti pöydälle. Asiaan palataan kunnallisvaalien jälkeen.

Suurkoulun rakentamissuunnitelmat ovat herättäneet voimakkaita tunteita myös Kaleva.plussan Juttutuvassa. Asiasta käydään kuumaa keskustelua otsikolla suurkoulu–surukoulu. Tekstien päävire on negatiivinen.

Kastellin monitoimitalon nimellä kulkeva kokonaisuus on tiettävästi suurin suunnitteilla oleva kouluhanke Suomessa.

Monitoimitaloa suunnitellaan Kontinkankaalle Oysin läheisyyteen Sairaalarinteelle. Koulurakennukseen tulee muun muassa päiväkoti, peruskoulun ylä- ja alaluokat, lukio ja sairaalakoulu. Taloon kaavaillaan myös liikuntasaleja, kirjastoa ja nuorisotiloja.

Valmistuttuaan siitä tulisi reilusti yli 1 500 ihmisen työyhteisö, jossa lapset ja nuoret käyvät koulutiensä esikoulusta ylioppilaaksi.

Jätteiden tehokas kierrättäminen tökkii Suomessa pahasti. Tuotimme jätettä vuonna 2006 lähes 70 miljoonaa tonnia, josta pystyttiin Tilastokeskuksen mukaan hyödyntämään ainoastaan 40 prosenttia. Luku on surkea verrattuna jätehuollon huippumaihin. Esimerkiksi Ruotsissa yhdyskuntajätteestä kaatopaikoille päätyy alle kymmenen prosenttia.

Kierrätyksen tehokkuuteen pystyy vaikuttamaan kunnallisen päätöksenteon kautta. Kaupungin on varmistettava, että kierrätys on mahdollisimman helppoa. Kierrätyspisteitä on entisestään lisättävä ja niitä on oltava jokaisessa kaupunginosassa ja suurimmissa taloyhtiöissä. Useimmista paikoista jo löytyvä perinteinen paperin, biojätteen ja pahvin keräyspiste ei pelkästään riitä. Toimipisteistä on löydyttävä paikat myös lasille, muoville, metallille, ongelmajätteelle ja muille kierrätyskelpoisille materiaaleille. Oulussa tilanne on kierrätyspisteiden kannalta suhteellisen hyvä, mutta kehitettävää löytyy edelleen.

Myös muita keinoja täytyy pohtia. Törmäsin menneellä viikolla uutiseen, jonka mukaan Meksikossa on otettu käyttöön järeät konstit jätteen lajittelun parantamiseksi. Mexico Cityssä se, joka roskaa ympäristöä tai ei erottele biojätteitä sekajätteestä, voi saada 50–700 taalan sakot tai 36 tuntia vankeutta. Tarkoitus on varmasti hyvä, mutta Suomessa tällaisia keppejä ei tarvita. Kierrätykseen tulisi liittää pikemminkin taloudellisia porkkanoita. Energian kallistuessa kierrätyksestä tulee entistä kannattavampaa, kun materiaalit täytyy saada entistä nopeammin uusiokäyttöön. Kehitystä voisi vauhdittaa laajentamalla panttijärjestelmää, jolloin esimerkiksi muovi- ja metallijätteistä maksettaisiin selvää rahaa.

Vasemmistofoorumi julkaisi kuun alussa peruskoulun nykytilaa ja tulevaisuutta käsittelevän “Koulu ja valta” –pamfletin, jossa kirjoittajat pohtivat miten peruskoulua tulisi kehittää yhteisönä. Teos on rohkea poliittinen analyysi koulun tulevaisuuden haasteista ja ratkaisumalleista, joiden avulla alun perin peruskoulujärjestelmään olennaisena osana kuuluneet pehmeät arvot, kuten välittäminen ja läheisyys, voitaisiin palauttaa arvoiltaan koventuneeseen koulumaailmaan. Kirjoittajien mielestä markkinaehtoisuus ja elinkeinoelämän tarpeet määrittävät nykyisin liikaa koulujen toimintaa.

Pamfletin avaa tutkija Sari Vesikansan kirjoitus, jossa palataan peruskoulun juurille. Vesikansa korostaa alkuperäiseen peruskoulun ideaan olennaisesti kuulunutta ajattelua, jossa koulun tehtäviin kuului muutakin kuin valmistaa nuoria jatko-opintoihin ja työelämään. Hyvä koulu huomioi ihmisen kulttuurisena, sosiaalisena, psyykkisenä ja fyysisenä olentona. Hyvään kouluun kuuluvat myös leikit ja luova toiminta.

Kouluasioita on pohdittu laajemmin Vasemmistoliitossa kuluneen vuoden aikana. Toteutimme keväällä yhdessä Espoossa kuntavaaliehdokkaana olevan Aija Typön kanssa peruskoulukyselyn, jossa puoluetta lähellä olevat opetusalan ammattilaiset pääsivät kertomaan näkemyksiään peruskoulun tilasta. Kyselyyn vastasi 123 ihmistä. Ykkösasioiksi kyselyssä nousivat liian suuret ryhmäkoot. Myös kouluterveydenhuoltoon ja erityisopetukseen tarvitaan vastaajien mukaan lisää panostuksia.

Koulukysymykset liittyvät vahvasti tuleviin kuntavaaleihin. Oulussa Kastellin suurkouluhanke etenee hurjaa vauhtia, vaikka kaupunkilaiset ja kasvatusalan asiantuntijat ovat esittäneet rajua kritiikkiä hanketta kohtaan. Esimerkiksi lapsivaikutusten arviointia ei ole hankkeen puitteissa tehty lainkaan.

Kouluhanke on massiivinen: Karjasillan ja Kastellin lukio yhdistetään. Saman katon alle tulee muun muassa yhtenäinen 1.–9.-luokkien peruskoulu, päiväkoti ja nuorisotoimen tiloja. Näin valtava yksikkö on lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta erittäin kyseenalainen ratkaisu. Kenelle se sopii oikeasti? Pystytäänkö oppilaita todella tukemaan oppimisen tiellä tulevissa vaikeuksissa ja ongelmatilanteissa? Suurkoulun rakentamisesta ei saatu onneksi hankkeen kannattajien ajamaa pikapäätöstä. Hanketta käsiteltiin viime maanantaina kaupunginvaltuustossa ja asia jäi pöydälle. Nyt on vakavan pohdinnan paikka.

Suurkouluhanketta ajavien kannattaisi tutustua opettaja Annika Lutherin kirjoitukseen Koulu ja valta –pamfletissa. Luther arvostelee kirjoituksessaan nykysuuntausta, jossa korostetaan oppilaan oikeutta saada yksilöllistä opetusta ja oikeutta omiin valintoihin, mutta samaan aikaan siirretään opetusta tehokkuuden nimissä yhä suurempiin yksiköihin. Tämä yhtälö on mahdoton. Markkinalogiikka ei toimi koulumaailmassa.

PS. Koulu ja valta –pamflettia voi tilata Vasemmistofoorumista 10 euron hintaan. Peruskoulukyselyn tuloksia ja analyysiä voi kysellä allekirjoittaneelta (jaakko.alavuotunki(a)gmail.com)

Vastasin viime viikolla Attacin vaalikoneeseen, jossa udeltiin ehdokkaiden vaalirahoituksesta. Vaalikoneessa oli mielenkiintoinen avoin kysymys, jossa haastettiin ehdokkaat julkaisemaan omat vaalibudjettinsa jo ennen vaaleja.

Oman kampanjani hinta asettuu noin lopulta 500 euron tienoille. Nettisivut maksoivat viitisen kymppiä ja vaaliflyereistä pulitin pari sataa. Nettibannereihin menee rahaa saturaisen verran. Suurin menoerä on lehtimainostus (yhteensä noin 600 euroa), jonka jaan toisen nuoren vasemmistoliittolaisen ehdokkaan, Ville Luotolan, kanssa. Mainoksiin saimme onneksi tukea ystävältämme, mutta muut kulut maksan kokonaan itse.

Kuntavaaleissa vaalityöhön käytettävät summat vaihtelevat huomattavasti puolueittain. Reko Ravela eritteli viime viikolla vaalisivuillaan kampanjoihin käytettyjä rahamääriä edellisissä kunnallisvaaleissa Helsingin osalta. Ravelan laskelmien mukaan porvaripuolueiden valtuutetut käyttivät kampanjointiinsa moninkertaisia summia vasemmistoon ja vihreisiin verrattuna. Esimerkiksi kokoomuksen valtuutetut käyttivät kampanjoihinsa enemmän kuin kaikkien muiden ryhmien valtuutetut yhteensä.

Lokakuisessa Helsingissä liikkuessa ei voi välttyä näkemästä runsaasti vaalimainoksia. Jos tarkastellaan puolueiden mainosten näkyvyyttä katukuvassa, voisi helposti luulla, että 75-80 prosenttia ehdokkaista edustaa joko keskustaa tai kokoomusta. Esimerkiksi Kampin metroaseman liukuportaiden mainoskavalkadissa pääsee katselemaan vain oikeistopuolueiden vanhemman kaartin edustajien julisteita. 

Sama pätee myös Oulussa. Paikallisen päälehden verkkosivuilta silmille ryöpsähtävät ensimmäiseksi kokoomuksen ehdokkaiden suuret vaalibannerit. Lehden paperiversiossa nähdään laajempi kirjo ehdokkaita, mutta suuret jylläävät näkyvyydellään myös siellä. Pienemmät puolueet ja köyhemmät ehdokkaat eivät pysty kilpailemaan rahalla ja jäävät näin taustalle.

Vaalirahoituksella on useimmiten kaksi eri lähdettä. Osa saa ulkopuolista rahoitusta, kun taas toiset maksavat kaiken omasta pussistaan. Alle 1700 euron lahjoituksia ei tarvitse ilmoittaa, joten suurin osa kuntavaalirahan ulkopuolisista lähteistä jää äänestäjien näkymättömiin. Oma raha on toki riippumattomuuden kannalta parempi asia, mutta pienituloisilla ja erityisesti nuorilla ehdokkailla ei ole luonnollisesti juuri varaa sijoittaa suuria summia omaa rahaansa vaalikampanjaansa. Tämän vuoksi kannatan muun muassa Ravelan vaalisivuillaan esittämää ajatusta asettaa rahoitukselle selkeä katto. Se edistäisi demokratian toteutumista, lisäisi nuorten ehdokkaiden mahdollisuuksia ja selkeyttäisi ylipäätään koko systeemiä. Samalla vältyttäisiin kevään eduskuntavaaleja koskeneen rahoitusskandaalin kaltaisilta ongelmilta.

Kunnat tekevät vuosittain hankintoja yli kolmella miljardilla eurolla. Näistä tuotteista yhä useampi tulee Suomeen kehitysmaista. Tämä tarkoittaa samalla valitettavasti myös sitä, että yhä useammin kunnat hankkivat tavaraa maista, joissa esiintyy lapsi- sekä pakkotyövoiman käyttöä sekä ympäristön laiminlyöntiin liittyviä ongelmia.

Kesäkuussa 2007 astui voimaan laki, jonka perusteella kuntien hankinnoissa voidaan ottaa huomioon taloudellisten tekijöiden ohella myös ympäristöön ja eettisyyteen liittyvät tekijät. Tutkimusten mukaan suomalaiset edellyttävät kunnilta vastuullisuutta hankinnoissaan. Uuden lain myötä kunnalliset päätöksentekijät voivat huolehtia paremmin tämän tärkeän asian toteutumisesta.

Hyvä esimerkki reilun kaupan mahdollisuuksista liittyy kahvintuotantoon. Puolet kahvin viljelijöistä koko maailmassa elää alle dollarilla päivässä. Suomalaisten kahvihammasta kolottaa jatkuvasti ja niinpä maamme kuntien ja kaupunkien tilaisuuksissa ryystetään vuosittain miljoonia kuppeja kahvia. Valinnoilla voidaan siis vaikuttaa kehitysmaiden viljelijöiden toimeentuloon.

Myös muita esimerkkejä löytyy runsaasti. Esimerkiksi valtaosa suomalaisissa kunnissa käytettävästä katukivestä tulee Kiinasta. Kiinalaisista kivilouhimoista on Finnwatchin tutkimuksissa löydetty vakavia puutteita työturvallisuusasioissa. Työntekijät altistuvat onnettomuuksille ja kivipölylle. Useimmissa yrityksissä työtä tehdään joka päivä, myös viikonloppuisin. Tuotteen tilaaja on omalta osaltaan vastuussa siitä, minkälaisissa olosuhteissa työntekijät työtään tekevät. Hankinnat onkin suunnattava jatkossa yrityksiin, joissa työturvallisuus ja työehdot ovat kunnossa. 

Suomessa Tampereen kaupunki ja Utajärven kunta ovat ensimmäisinä saaneet Reilun kaupan kaupungin ja kunnan arvonimen. Näissä kunnissa valinta kohdistuu ensisijaisesti Reilun kaupan periaatteiden mukaan tuotettuihin tuotteisiin. Utajärvi on jo näyttänyt Oulun läänissä hienoa esimerkkiä ja nyt on korkea aika myös maakunnan keskuksen kantaa oma kortensa kekoon. Reilu kaupunki –kampanjan avulla voidaan vaikuttaa kuntien ja kaupunkien ostoihin. Sitä kautta voimme parantaa tuotanto-olosuhteita ja hyvinvointia kehitysmaissa.

Lue lisää Reilu Kaupunki –kampanjasta Kepan globbarit -sivustolta!

Vasemmistolaisen kulttuuri- ja mielipidelehti Liberon vaalijuttu ohessa. Lehti ilmestyi syyskuun lopulla. Numerossa esiteltiin Vasemmistonuorten kuntavaaliehdokkaita eri puolilta Suomea.

Liberon kotisivut