Oulun Vasemmistonuoret: Vapaan ilmoitustilan poisto keskisormennäyttö Oulun kansalaisjärjestöille

Oulun tekninen lautakunta on päättänyt poistaa nykyiset kaksitoista
vapaaseen ilmoitukseen varattua tolppaa. Oulun Vasemmistonuorten mukaan
tämä on selkeä viesti paikallisille kansalaisjärjestöille ja
ei-kaupallisille toimijoille: kaupungissa ei ole tilaa kuin isolla rahalla
ostettavalle näkyvyydelle. Vasemmistonuorten mielestä kaupungin pitää
tolppien poiston sijaan lisätä vapaata ilmoitustilaa varsinkin kaupungin
keskeisillä paikoilla.

Kaupunki on perustellut tolppien poistoa niiden huonolla kunnolla ja
matalalla käyttöasteella. Oulun Vasemmistonuorten mukaan kaupungin tulee
hankkia uudet ilmoitustaulut ja huoltaa niitä säännöllisesti. ”Kaupungin
tulisi kaikin tavoin pyrkiä tukemaan kansalais- ja kulttuurijärjestöjen
toimintamahdollisuuksia, sillä ne ovat tärkeä tekijä kaupungin
elinvoimaisuuden luomisessa. Ilmoitteluun keskeisille paikoille varatut
taulut myös vähentävät julisteiden liimaamista minne sattuu ja alentavat
kaupungille aiheutuvia puhdistuskustannuksia” toteaa Oulun
Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja Hanna Sarkkinen.

”Kaikki kaupunkitila ei saa olla kaupallista. Myös kansalaisjärjestöillä
ja kulttuuritoimijoilla tulee olla mahdollisuus ilmoittaa tapahtumistaan
ilman tähtitieteellisiä kustannuksia. Kaupunkitilaa ei saa alistaa vain
niiden sanomalle, joilla on varaa maksaa,” jatkaa  Sarkkinen. Oulun
Vasemmistonuoret ei myöskään hyväksy sitä, että ei-kaupallisilta
toimijoilta peritään käyttömaksuja Rotuaarin käyttämisestä. Rotuaarin
pitää Oulun Vasemmistonuorten mielestä olla vapaata kaupunkitilaa, jossa
kenellä tahansa on mahdollisuus osoittaa mieltään tai kokoontua vapaasti,
ilman Liikekeskus ry:n perimiä käyttömaksuja.

Kokoomuksen vaalikampanjoissa on nähty viime vuosina runsaasti sööttejä pieniä eläimiä. Uusliberalismia on kaupiteltu ihmisille vekkuleiden koirien, kissojen ja kukkien avulla kuorrutuksen alla piilevän jääkylmän ideologian jäädessä taka-alalle.

Viime päivinä kokoomuksen eläinkavalkadi on saanut joukkoonsa uusia jäseniä, kun kykypuolueen edustajat ovat kunnostautuneet halventavien sekä täydellistä tietämättömyyttä osoittavien lausuntojen antamisessa.
 
Ensin Jyrki Katainen vertasi kolumnissaan oppositiota Terijoen hallitukseen eli syytti vasemmistoa epäsuorasti maanpetturuudesta. Seuraava sammakko pomppasi esiin viime viikonloppuna, kun tuore opetusministeri Henna Virkkunen ilmoitti Helsingin Sanomien haastattelussa SDP:n ja Vasemmistoliiton olevan katkerien ihmisten puolueita. Molemmat pyysivät lähes saman tien lausuntojaan anteeksi.

En tiedä, pitäisikö nyt uskoa näiden iloisesti esiin pomppivien lystikkäiden sammakoiden oikeasti olevan tahattomia harhalaukauksia? Vai onko kyseessä kokoomuksen uusi mediastrategia? Ensin haukutaan vastapuoli mahdollisimman ala-arvoisella tavalla ja sen jälkeen pyydellään kokoomuskorvat punaisina anteeksi – ja toki välittömästi, jotta kukaan ei ehdi tarkastelemaan tarkemmin näitä mauttomia heittoja.

Antti Blåfield kommentoi asiaa varsin osuvasti Helsingin Sanomissa tänään:

Kokoomus on voittanut jo useat vaalit sekoittamalla ja hämmentämällä poliittisia käsitteitä. Milloin se on ollut työväenpuolue, milloin julistanut, että vastakkainasettelun aika on ohi. Yhtenä hetkenä puolueelle kasvaa korvat, ja toisena hetkenä julistetaan toivoa kuin herätysteltassa. Tässä karusellissa saattavat Korkeasaaren paviaanit ja köyhien asia mennä helposti sekaisin - puhumattakaan historian niin monista yksityiskohdista.

Viestintäministeri Suvi Lindenin tämänpäiväinen sammakko oli tietysti hieman erilainen Kataisen ja Virkkusen lausuntoihin verrattuna. Linden väitti Aamulehden haastattelussa, että yritys voi vaatia työntekijöitään riisuutumaan alasti tietosuojasyistä. Väite on sekä suorastaan koominen että täysin lainvastainen.  Tarkastuksen saa pakkokeinolain mukaan määrätä ja suorittaa vain viranomainen rikosepäilyssä. Ei hyvin mene, jos näistä asioista vastaava ministeri on näin pihalla.

TV2:n Dokumenttiprojekti esittää tänään klo 22.55 eduskuntatyöhön liittyvän ja erityisesti valiokuntatyötä kuvaavan Liikkumavara -dokkarin. Kannattaa tsekata!

Annika Grofin jännittävässä dokumentaarissa katsojat pääsevät muutaman keväisen kuukauden ajaksi suljettujen ovien taakse, poikkeuksellisen lähelle poliittisen päätöksenteon hermokeskusta. Liikkumavara valottaa suomalaista vallankäyttöä seuraamalla yhden lain kulkua valiokuntakäsittelystä eduskunnan äänestykseen.

Valiokuntakäsittely on keskeinen osa suomalaista demokratiaa, ja siihen liittyvät esimerkiksi asiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen kuulemiset. Hallitus ja oppositio ottavat valiokunnissa yhteen konkreettisista lainkohdista, jotka tulevat vaikuttamaan kansalaisten elämään. Lakia puidaan myös eduskuntaryhmissä ja siitä kuiskutellaan käytävillä. Vaikea päätös hiertää sitä puoltaviakin edustajia, mikä herättää kysymään: onko totuus demokraattisesta prosessista, etteivät valiokunnat voi asettua hallituksen esityksiä vastaan? Eräs edustajista toteaakin karusti: ”Me tehdään niin kuin isot pojat määrää”.

http://www.docpoint.info/node/467

Olen viime aikoina kuunnellut aamuisin työmatkalla Isiksen Panopticonia. Bostonista tulevan, vaikeasti genremäärittelyihin sopivan metalliyhtyeen albumi sopii hyvin talvisen, pimeän ja hieman masentavan maiseman soundtrackiksi. Arvostettu yhtye luo hitaita, progressiivisia ja melankolisia äänimattoja, joita maustetaan ajoittaisilla aggressiivisemmilla nostatuspätkillä. Vokaalit jäävät tässä myrskyssä taka-alalle.

Panopticon on teema-albumi, joka käsittelee valvontayhteiskuntaa. Sen kantava ajatus perustuu utilitaristina tunnetun Jeremy Benthamin filosofiaan. Itse asiassa albumin nimi on lainattu Benthamin 1700-luvulla ilmestyneeltä teokselta. Bentham luonnosteli teoksessaan vankilan, jossa on mahdollista tarkkailla kaikkia vankeja helposti ilman että vangit tietävät milloin heitä tarkkaillaan. Benthamin kehittelemää mekanismia on myöhemmin pidetty nykyaikaisen valvontayhteiskunnan esimuotona. Tietoa, valtaa ja toiseutta pohtinut ranskalaisfilosofi Michel Foucault näki panopticon-vankilan kaikkialle tunkeutuvan vallankäytön ja kontrollin vertauskuvana.

Foucalt’n ajatukset ja Panopticonin teemat ovat erittäin ajankohtaisia juuri nyt. Eduskunta äänestää kuun lopussa Lex Nokiana tunnetusta urkintalaista, jolla pyritään tuhoamaan sähköisen viestinnän yksityisyyden suoja. Jos laki menee läpi, siihen vedoten jatkossa voi tapahtua muun muassa seuraavaa: taloyhtiöt voisivat seurata, mitä asukkaat tekevät vertaisverkoissa; kirjastot voisivat valvoa asiakkaidensa selailutapoja; yliopistot voisivat tutkia VoiP-puhelujen käyttöä…puhumattakaan työnantajista, jotka saisivat lain myötä poliisiakin suuremmat valtaoikeudet tietoturvakysymyksissä.

Lex Nokia olisi askel kohti orwellilaista yhteiskuntaa. Tätä mieltä on ollut myös suurin osa oikeusoppineista, joiden mukaan laki rikkoo perustuslakia. 

“Nyt heikennetään selvästi yhteydenpidon perustuslaillista suojaa. Esityksessä puututaan merkittävällä tavalla keskeisiin perusoikeuksiin ja yksilönoikeuksiin perusteella, jota minä en hyväksy”, totesi Joensuun yliopiston julkisoikeuden professori Teuvo Pohjolainen Helsingin Sanomissa marraskuussa.

Helsingissä järjestettiin eilen mielenosoitus Lex Nokiaa vastaan. Perustuslaillisia oikeuksia räikeästi loukkaavaa lakia vastustaneet saivat vankimman tuen Vasemmistoliitolta, joka on ehdottamassa lain hylkäämistä. Hallituspuolueet ovat luonnollisesti ajamassa lakia yksimielisesti läpi, lukuun ottamatta muutamaa vihreiden edustajaa, jotka yrittävät kerätä irtopisteet itselleen vastustamalla lakia. Vihreissä ajetaan siis vahvasti kaksilla vankkureilla tässä asiassa.

Toivottavasti kansamme edustajat ottavat joukolla järjen käteen äänestyspäivänä ja estävät perustuslakimme muuttumisen vessapaperiksi. Muussa tapauksessa Orwellin “1984″ ei ole enää pelkästään kirjahyllyn hyytävä tulevaisuuden utopia.

Linkkejä:
Urkintalaki.fi
Katso vastamainos
Vasemmistonuorten kannanotto: Urkintalaki on totalitarismia

Osallistuin viime viikonloppuna Vasemmistonuorten ja ay-nuorten yhteiseen tammitapaamiseen Kiljavan opistolla Nurmijärvellä. Kokoontumisessa paneuduttiin tällä kertaa tuleviin eurovaaleihin ja vasemmistolaisen Eurooppa-politiikan tulevaisuuden suuntalinjoihin.

Kansan Uutisiin tapahtumasta kirjoittamani juttu löytyy KU:n verkkosivuilta: http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/tavoitteena_punavihreä_eurooppa_1775261.html