Arkkipiispa Jukka Paarma vaati muutama viikko sitten valtiota kompensoimaan kirkolle talouskriisistä johtuvat yhteisöverojen menetykset. Paarman mukaan taloustaantuma ja voimistunut jäsenkato rasittavat kirkon taloutta.

Vaikka arvostankin kirkon tekemää diakoniatyötä suuresti, täytyy vain ihmetellä sitä, että löytyykö kirkon piiristä lainkaan suhteellisuudentajua. Onko ahneudella mitään rajaa?

Suomen evankelisluterilainen kirkko on kerännyt vuosien saatossa suunnattoman omaisuuden. Kauppalehden mukaan vuonna 2007 kirkon varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa. Omaisuudesta jopa 800 miljoonaa euroa on likvidejä kassavaroja – käteistä, käteistä, osakkeita ja muita arvopapereita.

Vuonna 2007 kirkon liikevaihto kapusi reiluun miljardiin euroon. Liikevaihto on verrattavissa esimerkiksi Alkon vastaavaan.

Kirkko nauttii jo nyt erityiskohtelua verotuksessa. Vaikka kirkkoon kuulumattomat yksityishenkilöt onkin vapautettu kirkollisverosta, esimerkiksi jokainen yritys joutuu maksamaan yhteisöveroa, josta menee siivu kirkolle. Kauppalehden tekemien laskelmien mukaan kirkosta voisi erota nykyisellä kulurakenteella vielä noin 240 000 ihmistä ennen kuin ylijäämän tulo loppuisi. Tämän jälkeen jäljelle jäisi joka tapauksessa miljardien kassavarat.

Olisiko nyt vihdoin aika erottaa valtio ja kirkko lopullisesti toisistaan ja lopettaa yhden uskontokunnan taloudellinen suosiminen yhteiskunnassa?

Toki evankelisluterilaisella kirkolla on joitakin yhteiskunnallisia tehtäviä, mutta nekin voitaisiin hoitaa kokonaan valtion toimesta.  Esimerkiksi kirkon ylläpitämää väestörekisteriä ei enää tarvita, koska valtion pitää joka tapauksessa pitää rekisteriä kaikista kansalaisista – myös kirkkoon kuulumattomista.

Omaa suhteeni kirkkoon päättyi viime perjantaina, kun laitoin eropaperit vetämään. Kirkkoon olen kuulunut rippikoulusta asti, lähinnä 90-luvun lamavuosina tehdyn diakoniatyön tuottaman kiitollisuudenvelan takia (voisin kuvailla itseäni agnostikoksi). Rajansa kaikella kuitenkin.

Bisnesmaailman opit valtaavat yhä enemmän jalansijaa suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Uusi yliopistolaki on tuomassa yritysmaailman edustajat yliopistojen hallituksiin taistelemaan omien etujensa puolesta. Tämä trendi ei koske enää vain korkeakouluja. Samoja toimintatapoja ajetaan nyt sisään myös maamme peruskouluihin.

Eräs esimerkki yritysmaailman ja koulujen tiivistyvistä suhteista on vuonna 2010 Ouluun valmistuva uusi Ritaharjun yhtenäiskoulu, joka kuuluu Microsoftin sponsoroimaan School of the Future -hankkeeseen. Koulusta kaavaillaan jatkoa Oulun teknologiaihmeelle. Hankkeen yhtenä tavoitteena on lisätä koulumaailman kanssakäymistä yritysten kanssa.

School of the Future -hankkeessa yritykset tuodaan mukaan koulun kehittämiseen. Uusimman Opettaja-lehden Ritaharjun koulua käsitelleen jutun mukaan suunnitteilla on muun muassa tuote-esittelyjä kouluihin. Ajatus tuntuu hyvin omituiselta. Mikä on tällaisten esittelyiden opetuksellinen funktio?

Bisnesajattelun ajaminen peruskoulumaailmaan on huolestuttavaa varsinkin siinä mielessä, että tehokkuus- ja tuottavuusvaatimukset sopivat erityisen huonosti koulumaailmaan. Markkinaehtoisuus ja elinkeinoelämän tarpeet määrittävät jo nyt liikaa koulujen toimintaa. Koulun tehtäviin pitäisi kuulua muutakin kuin valmistaa lapsia jatko-opintoihin ja työelämään. Koulu ei ole pelkästään osaajatehdas. Sinne kuuluvat myös leikit ja luova toiminta.

Tarvitsemme tiukat pelisäännöt näissä asioissa. Yritykset eivät saa vaikuttaa opetussuunnitelmien sisältöön. Koululaitoksen tulee seistä vahvasti omilla jaloillaan ja toteuttaa itsenäisesti ennen kaikkea sivistyksellisiä periaatteita. Koulujen ei tarvitse alistua yritysten pelinappuloiksi.

Koulumaailman sitominen Microsoftin kaltaisen yrityksen toimintaan on myös erittäin kyseenalaista. Microsoft käyttää jatkuvasti väärin määräävää markkina-asemaansa ja käyttää Windows-monopoliaan kuluttajien valintojen rajoittamiseen. On hyvin arveluttavaa, että koulutoimi on näin läheisessä yhteistyössä epäasiallisia keinoja toiminnassaan käyttävän yhtiön kanssa.

Hallitus ja opetusministeriö ovat näyttäneet tässä asiassa kehnoa esimerkkiä. Pääministeri Vanhanen tapasi viime vuoden tammikuussa Yhdysvaltain matkallaan Microsoftin pääomistajan Bill Gatesin. Gates teki vierailun yhteydessä Suomelle ohjelmistolahjoituksen, joka otettiin opetusministeriössä avosylin vastaan. Näyttää siltä, että vastalahjaksi Microsoft saa huseerata maamme kouluissa mielensä mukaan. Kotimaisten ohjelmistoyritysten sijaan halutaan näemmä tukea monikansallista jättiä, joka potkii pienemmät toimijat epäeettisin keinoin ulos markkinoilta.

Opiskelijatoiminnan järjestämään yliopistolain vastaiseen mielenosoitukseen osallistui tänään tuhatkunta ihmistä Helsingissä. Äänekäs kulkue saapui Arkadianmäelle kahden aikaan iltapäivällä ja esitti voimakkaan kannanottonsa autonomisen ja julkisrahoitteisen yliopiston puolesta. Kriittisen opiskelijaliikkeen viesti on selvä: lakiuudistus on jäädytettävä välittömästi!

Lakia on valmisteltu porvarihallituksen perinteitä noudattaen nopeasti ja hiljaa - tieteen parhaita asiantuntijoita, opettajia ja opiskelijoita, kuulematta. Uuden lain myötä yliopistomaailmaa pyritään sitomaan tiukemmin tulosvastuusääntöihin ja yritysrahoituksen varaan, mikä todellisuudessa heikentää yliopistojen autonomiaa - vaikka hallitus ja opetusministeri ovat meille yrittäneet toisin vakuutella. Yritysten päätösvalta yliopistojen hallinnossa tulee esityksen myötä lisääntymään.

Yliopistojen on oltava jatkossakin riippumaton ja kriittinen tiedeyhteisö. Koko maan etu on säilyttää julkiseen rahoitukseen perustuva yliopisto, jossa säilytetään monitieteisyys ja markkinalogiikasta riippumaton tieteen vapaus.

Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA julkisti tällä viikolla tutkimuksensa kansallisista asenteista ja arvoista. Tutkimuksen mukaan talouskriisin jälkeiseltä markkinataloudelta toivotaan “ennen muuta lisää inhimillisyyttä, kannustavuutta ja vastuullisuutta.” Kovan kapitalismin kritiikki on siis voimistumassa, mutta samaan aikaan maamme hallitus ei halua kasvattaa kontrollia ja valtion roolia taloudessa.

EVA:n tutkimustuloksesta on tehty kaksi mielenkiintoista tulkintaa. Helsingin Sanomat otsikoi suomalaisten uskon kapitalismiin horjuvan, kun taas Kalevassa todetaan kansan olevan kapitalismin kannalla.

Kalevan kirjoitus muistuttaa erehdyttävästi hallituksen suhtautumista taloustaantumaan. Tämän näkemyksen mukaan vapaa markkinatalous korjaa lopulta itse itsensä ja mitään ei tarvitse tehdä. Kirjoitus mukailee pääministeri Matti Vanhasen näkemyksiä talouskriisistä. Vanhasen mukaan valtio ei saa elvytyksellään rikkoa markkinatalouden periaatteita. Nykyisen turbokapitalismin aiheuttamat ongelmat Kalevankin pääkirjoituksessa kyllä myönnetään, mutta tekstin loppukaneetti nollaa koko pohdiskelun: “kyllä tämä tästä.” Hyssyttely siis vain jatkuu pääministerin viitoittamalla tiellä.

Markkinataloutta järjestelmänä on tuskin kukaan nyt kaatamassa. Kysymys on lähinnä siitä, miten taloutta voitaisiin jatkossa säännellä paremmin. Maailmanlaajuisen talouskriisin myötä on saatu opetus, joka pitäisi nyt ottaa vakavasti. Tarvitaan syvällinen muutos talouspolitiikkaan. Markkinatalous tarvitsee selkeät rajat.

Finanssimarkkinat ovat irtaantuneet reaalitaloudesta. Imaginaaritalouden piirissä harjoitettava kikkailu ja lyhytnäköinen voitontavoittelu on johtanut syvään romahdukseen, joka koskettaa laajoja ihmisjoukkoja. Viulut jäävät tässä rumbassa tavallisten veronmaksajien hoidettavaksi. Jos järjestelmä tuottaa voittoa, yksittäiset sijoittajat käärivät tuoton – taantumassa laskun maksaa yhteiskunta. Tämä opittiin Suomessa 1990-luvun alussa.

Globaali valuuttajärjestelmä ja vapaasti liikkuvat pääomat on saatava voimakkaan ja yhteisin pelisäännöin sovitun sääntelyn piiriin. Siten markkinatalousjärjestelmää voitaisiin ohjata ja suitsia toteuttamaan kansalaisten tutkimuksessa vaatimia inhimillisempiä ja vastuullisempia tavoitteita. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että hallituksellamme ei ole uskallusta ryhtyä näihin toimenpiteisiin.