Vanha kännykkäni hajosi lopullisesti pari kuukautta sitten ja jouduin ostamaan uuden puhelimen. Kallista tämä lysti ei enää ole, sillä tänä päivänä kelvollisen perusluurin saa reilusti alle viidellä kympillä. Nykyisin puhelimet ovat melkoista bulkkitavaraa: luureille ei edes valmistajien toimesta luvata kovinkaan pitkää käyttöikää. Vanhojen vuosikausia käytössä kestävien venttikymppien aika on siis ohi.

Ostopäätöstä pähkäillessäni tulin törmänneeksi MakeIT-fair -hankkeen tutkimukseen matkapuhelimia myös meille suomalaisille valmistavien kiinalaisten ja filippiiniläisten työskentelyolosuhteista. Hanketta koordinoi hollantilainen SOMO (Centre for Research on Multinational Corporations) ja mukana ovat muun muassa yritystoiminnan eettisyyttä seuraava FinnWatch ja sen ruotsalainen vastine SwedWatch.

Tutkimuksesta kertova “Silenced to deliver” –raportti (pdf) on melkoisen surullista luettavaa. Nokian, Samsungin, Motorolan, LG:n ja Sony-Ericssonin alihankkijoiden tehtailla työolot ovat surkealla tasolla. Työpäivät ovat usein 12-tuntisia ja työviikot 6-7 -päiväisiä. Työntekijöille määrätään mielivaltaisia sakkoja ja irtisanominen esimerkiksi “huonon työilmapiirin luomisen” takia on lapsellisen helppoa. Peruspalkka on surkea (esimerkiksi Kiinassa 100–170 euroa kuussa) ja työntekijät joutuvat tekemään pitkien päivien jatkoksi jatkuvasti ylitöitä. Väsymyksen vuoksi sattuu virheitä, joista rangaistaan tuntuvilla palkasta pidätettävillä sakoilla.

Useimmilla matkapuhelinvalmistajilla, kuten esimerkiksi Nokialla, on käytössään eettiset säännöstöt. Vastuu ei kuitenkaan ulotu alihankkijoihin. Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASK:n Työmaana maailma- lehdessä aiheesta haastatellun Nokian yritysvastuujohtaja Pekka Isosompin mielestä “ei ole tarkoituksenmukaista, että alihankkijoiden työntekijät tietäisivät Nokian eettisen ohjeiston sisällön.” Isosompin mukaan vastuu on alihankkijalla itsellään sekä tuotantomaan lainsäätäjillä. Eettistä säännöstöä ei siis haluta toteuttaa käytännössä lainkaan. Arvatenkin koko paperi on kasattu kokoon vain imagosyistä.

Artikkelissa todetaan, että myös työn teettäjän vastuulla on tiedottaa työntekijöille järjestäytymisen ja edunvalvonnan perusasioista, jotta riistolle saadaan stoppi. Näin on tehnyt esimerkiksi tietokonevalmistaja Hewlett-Packard. Oikein toimimalla suuryhtiöiden kyhäämistä eettisistä säännöstöistä voi siis tulla muutakin kuin merkityksetön kasa paperia.

Mitä asialle voi sitten tehdä? Ensimmäinen vaihtoehto on tietysti vaikuttaa ostopäätöksillään. Tämä on tosin matkapuhelimien osalta hankalaa, sillä reilun kaupan kännyköitä ei ole tiettävästi markkinoilla.

Toinen vaihtoehto on vaatia oman matkapuhelimensa valmistajalta tuotanto-olosuhteiden parantamista ja tiukempaa alihankkijoiden valvontaa. MakeITfair –hankkeella on käynnissä postikorttikampanja, johon voi osallistua osoitteessa: http://makeitfair.org/take-action/email-action-2-fi. Ensimmäinen erä luovutettiin yhtiöille toukokuussa, mutta kortteja kerätään marraskuulle asti. Lisäksi voit allekirjoittaa vetoomuksen Nokialle tällä sivulla.

Muita keinoja vaikuttaa löytyy MakeITfairin kampanjasivuilta!

Kirjoitin viime viikonloppuna ilmestyneeseen Kansan Uutisten Viikkolehteen kolumnin, jossa käsiteltiin eduskunnan puhemies Sauli Niinistön mahdollisuuksia ja potentiaalia kuumana käyvässä Palloliiton puheenjohtajaskabassa.

Tietyissä piireissä halutaan nyt liiton keulakuvaksi poliittisissa keitoksissa marinoitunut uusi “messias”. Tästä kiimasta kertoo paljon se, että myös kovassa poliittisessa nosteessa tällä hetkellä olevaa ulkoministeri Alexander Stubbia pyydettiin tehtävään ennen Niinistö-kampanjan käynnistymistä.

Asiasta on käyty varsin mielenkiintoista keskustelua. Kansanedustajat Paavo Arhinmäki ja Kari Uotila ovat arvostelleet julkisesti Niinistön pätevyyttä tehtävään. Arhinmäen mukaan jalkapalloihmisillä pitää olla niin paljon itsekunnioitusta, että he valitsevat keulakuvakseen puheenjohtajan, joka tuntee jalkapallon ja suhtautuu lajiin intohimoisesti. Olen asiasta tismalleen samaa mieltä.

Niinistö vastasi edustajille avoimella kirjeellä, jossa hän toi esille toimintaansa jalkapallon parissa. Niinistön kirjeen ja Paavo Arhinmäen vastauksen voi lukea viimeksi mainitun blogista. 

Myös legendaarinen urheilutoimittaja Jari “Sporde” Porttila otti kantaa asiaan kolumnissaan.  Porttilan mukaan Niinistö ajaisi uutena puheenjohtajana ryminällä myös futiksen kansainvälisiin kabinetteihin edistämään suomifutiksen asemaa maailmalla. Huuruinen teksti osoittaa lähinnä sen, että Porttilalla ei ole juurikaan hajua siitä, millaisin perustein ja meriitein kansainvälisiin jalkapalloelimiin valitaan ihmisiä. FIFA:n ja UEFA:n johtotehtävissä tarvitaan todellista lajiosaamista. Näihin pesteihin ei ole poliittisin perustein asiaa.

Kaikkien asiasta kiinnostuneiden tulisi lukea politiikan ohella myös jalkapallovaikuttajana tunnetun Claes Anderssonin kirjoittama teksti Wilfred Bionin teorioista, joissa pohditaan ryhmissä esiintyviä ilmiöitä ja lainalaisuuksia:

Muutama lainaus tekstistä:

Ryhmä toivoo että tulisi vahva johtaja, joka ratkaisisi ryhmän ongelmat, poistaisi ryhmässä esiintyvät jännitteet ja ahdistuksen ja vapauttaisi ryhmän jäsenet vastuusta. Kun uusi johtaja (tai johtajat) saapuu, ovat toiveet ja odotukset kaikkivoipaiset (messiaaniset). Jonkun ajan kuluttua käy ilmi, että uusi johtaja ei täytäkään niitä toiveita ja odotuksia joita häneen on kohdistettu.

…on hyödyllistä muistaa, että ylimitoitetut “messiaaniset” toiveet ja odotukset tulevasta johtajasta on syytä unohtaa – kuten tiedämme, useimmat messiaat päätyvät ristille.

Jos itse satumme olemaan johtotehtävissä, on järkevää olla synnyttämättä näitä epärealistisia ja messiaanisia odotuksia.

Odottelen mielenkiinnolla keskustelun seuraavaa käännettä.

Tänään eduskunnassa käsiteltiin opposition tekemää välikysymystä työttömyystilanteesta. Varsinkin nuorten osalta tilanne on jo äärimmäisen huolestuttava. Uusimpien tietojen mukaan 15–24-vuotiaiden nuorten työttömyysaste on jo peräti 21,6 prosenttia. Esimerkiksi nuorista miehistä tällä hetkellä työttömänä on joka neljäs.

Opiskelija- ja nuorisojärjestöt ilmaisivat huolensa nuorisotyöttömyyden räjähdysmäisestä kasvusta järjestämällä tänään eduskuntatalon edessä mielenosoituksen. Tapahtumaa olivat järjestämässä SAK:n nuoret sekä useat opiskelijajärjestöt ja poliittiset nuorisojärjestöt. Vasemmistonuoret oli myös näkyvästi esillä mielenosoituksessa.

Satapäinen mielenosoittajajoukko vaati hallitukselta välittömiä toimia nuorten työllistymisen ja toimeentulon turvaamiseksi.

Lue verkkolehti Verstaan juttu aiheesta!