Vasemmistoliitossa ollaan käynnistämässä uutta vasemmistolaista yrittäjäohjelmaa. Tervehdin uuden näkökulman avaamista ilolla. Moni pienyrittäjä joutuu nykypäivänä elämään samanlaisessa epävarmuuden tilassa kuin työntekijätkin, juuri kuten Kansan Uutisten haastattelema puheenjohtaja Paavo Arhinmäki toteaa. Arhinmäen mukaan duunareita eivät enää ole vain tehdastyötä tekevät vaan myös palvelualojen pienyrittäjät.

Vasemmisto on aiemmin profiloitunut etupäässä palkansaajien ja pienituloisten edunvalvojana. Vanhalle vasemmistolle kaikki yrittäjät edustivat työlle vastakkaisen pääoman etuja. Yhteiskuntarakenteet ovat kuitenkin vuosien saatossa muuttuneet. Tänä päivänä Suomesta löytyy 175 000 yhden ihmisen yritystä, joista suurin osa elää kädestä suuhun. Moni kamppailee olemassaolostaan ja toimeentulostaan suuryritysten puristuksessa. Kaikista yrityksistä 93,1 prosenttia on mikroyrityksiä, jotka työllistävät alle 10 ihmistä.

Toisin kuin usein ajatellaan, pienyrittäjän asian ajaminen ei poista olemassa olevaa työn ja pääoman ristiriitaa. Pääoman keskittyminen on jatkunut voimakkaasti 2000-luvulla ja suuret konsernit ovat nielaisseet esimerkiksi kaupan alalla aikamoisen joukon pieniä yrittäjiä ahnaisiin suihinsa. Maailmaa tällä hetkellä koetteleva talouskriisi on ensisijaisesti ison rahan ja pääoman liikkumisen aiheuttama ongelma. Pienyrittäjät ovat tässä myrskyssä samassa veneessä pienituloisten duunarien kanssa.

Moni yrittäjä toimii alihankkijana tai freelancerina ja on riippuvainen ylempää tulevista toimeksiannoista. Ero normiduunariin on siis usein lähinnä tekninen. Käytännössä usean pienyrittäjän asema on yhtä heikko kuin vaikkapa pätkätyöhön ulkoistetun duunarin. Monen tapauksessa sosiaalinen turvaverkko on olematon ja asema työmarkkinoilla hyvin epävarma.

Vasemmistonuorten viime viikolla käyntiin pyörähtänyttä työelämäkampanjaa on paikoin arvosteltu julkisessa keskustelussa yrittäjävastaisuudesta. Itse näen kampanjan vaikutuksen täysin päinvastaisena. Epäeettisiä ja laittomia keinoja käyttävän yritystoiminnan esille tuominen itse asiassa parantaa rehellisten yrittäjien asemaa yhteiskunnassa. Kampanja lyö kiilaa harmaita keinoja käyttävien luihujen ja rehellisten, työntekijöiden laillisia oikeuksia kunnioittavien yrittäjien välille.

Taloustieteen nobelisti Paul Krugman esitelmöi maanantaina Helsingissä Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tilaisuudessa. Medialle ja suomalaisille poliitikoille Krugmanin vierailu oli ehdoton merkkitapaus ja se saikin osakseen ansaittua huomiota maamme tiedotusvälineissä.

Krugmania pidetään ainakin jollain tasolla vasemmistolaisena talousteoreetikkona. Tämä lähinnä sen vuoksi, että hän kannattaa keynesiläistä elvytyspoliitikkaa ja ei vierasta lisävelan ottoa vaikeassa taloustilanteessa (katso aiempi blogimerkintä Krugmanista tästä). Linjaukset ovat tuttuja vasemmisto-oppositiolle, joka on rummuttanut samoja teesejä vahvasti viime kuukausien aikana.

Pessimistisesti talouden elpymiseen suhtautuva Krugman toisti Sitran tilaisuudessa jo aiemmin esittämäänsä näkemystä julkisen elvytyksen tarpeellisuudesta taloustaantuman yhä vain syventyessä. Krugman varoitti Suomea leikkaamasta menoja. Hänen mukaansa panostukset sosiaalietuuksiin ovat välttämättömiä taantuman jatkuessa. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Perusturvaan tarvitaan mittavia parannuksia jo pelkästään sen takia, että työelämän ulkopuolelle taantuman takia putoavat eivät syrjäytyisi yhteiskunnasta täysin.

Faneja löytyy myös porvaripuolueista. Professoria on suitsuttanut muun muassa pääministeri Matti Vanhanen blogissaan. Vanhasen mielestä Krugman on ajatuksineen samoilla linjoilla Suomen hallituksen elvytyspolitiikan kanssa, vaikka toteaakin, että ei “tunne tarkemmin, mitä hän investoinneilla ja sääntelyllä tarkoittaa”. Nähtävästi vierailun tuottamilla hyvillä fiiliksillä ratsastaminen on pääministerille tärkeämpää kuin varsinainen substanssi. 

Uutena elvytyskeinona Krugman nostaa esiin ilmastonmuutoksen torjunnan. Investoinnit uuteen tekniikkaan voisivat luoda pohjaa talouden elpymiselle. Usko on uunituoretta, sillä uusimmassa lamaa ja siitä selviytymiseen tarvittavia keinoja käsittelevässä kirjassaan The Return of Depression Economics and the Crisis of 2008 Krugman ei käsittele viherelvytystä lainkaan. Gurun uusin teos selvittää kuitenkin finanssikriisin syyt ja esittää ratkaisumallit ongelmiin varsin raflaavaan tyyliin.

Vihreä Langan Elina Grundström kyseenalaistaa artikkelissaan Krugmanin aseman taloustieteen messiaana. Sinänsä kiinnostavaa, sillä vihreissä on diggailtu aiemmin paljonkin herran ajatuksista. Kirjoituksen mukaan Krugmanilla on Suomessa enemmän opittavaa kuin annettavaa. Grundström huomauttaa, että Krugman on erikoistunut ratkaisemaan Yhdysvaltain ongelmia ottamalla esimerkkiä pohjoismaista, eikä toisin päin. Artikkelin mukaan professori on “Amerikan Timo Harakka“, jolla ei ole muuta menetettävää kuin lukijansa.

Palataan vielä pääministeri Vanhasen Krugman-innostukseen. Siinä mielessä Vanhanen ja Krugman ovat varmasti samoilla linjoilla, että erilaiset radikaalit elvytystoimet, kuten pankkien kansallistamiset olisivat tilapäisiä ratkaisuja. Talouden rakenteita ei siis tule pitkässä juoksussa muuttaa. Tästä kirjoitin jo aiemmin Krugmanin ajatuksia käsitelleessä merkinnässä.

Länsimaissa tapahtuvaan elintason laskuun Krugman ei myöskään usko. Talouskasvu jatkuu notkahduksen jälkeen. Ylärajaa sille ei ole, joten emme ole HS:n siteeraaman Krugmanin sanoin “siirtyneet malthusilaiseen maailmaan”. 1700- ja 1800-luvuilla vaikuttaneen taloustieteilijän Thomas Malthusin mukaan väestönkasvu asettaa elintasolle ylärajan, jota ihmiskunta ei voi ylittää.

Kasvun rajat tulevat kuitenkin väistämättä vastaan, kuten Rooman klubi totesi raportissaan jo 1970-luvulla. Pamfletin vuonna 2005 päivitetty versio antaa synkän kuvan tulevaisuudesta, jos rajattoman kasvun illuusioon perustuvaa talousajattelua ei kyetä muuttamaan. Luonnonvarojen riistäminen ja sen aiheuttamat ympäristötuhot johtavat väistämättä perikatoon, ellei kehityksen suunta muutu.

Vasemmiston ongelmaksi on muodostunut se, että se ei ole kyennyt tarjoamaan uskottavaa ja perusteltua vaihtoehtoa talouskasvuun perustuville teorioille. Krugmanin lamalääkkeistä on helppo olla samaa mieltä, mutta pitkän tähtäimen suuntaa niillä ei yksin muuteta. Jossain vaiheessa edessä on raju länsimaisen elämäntavan muutos, johon valmistautumisen tulisi alkaa jo nyt.

Osallistuin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Yleisen lehtimiesliiton järjestämään Itä-Viron reissuun. Matkalla tutustuttiin kieli- ja kansallisuussuhteisiin Itä-Vironmaalla.

Viron synkähköstä taloustilanteesta kirjoittamani juttu löytyy Satakunnan Työn 17. syyskuuta ilmestyneestä numerosta (sivu 12). Muita juttuja tulossa myöhemmin…

Vasemmistonuorten työelämäkampanja “Ilmianna pomosi” starttasi käyntiin eilen.

Kampanjalla Vasemmistonuoret haastaa työntekijät kertomaan työpaikoillaan tapahtuvista lainvastaisuuksista ja työntekijöiden kehnosta kohtelusta. Vasemmistonuoret ottaa kampanjasivuillaan vastaan työelämäkokemuksia verkkolomakkeen välityksellä tai sähköpostitse. Kaikki kampanjan yhteydessä lähetetyt ilmoitukset käsitellään luottamuksellisesti ja varmennetaan ennen julkaisemista.

Erityisesti nuorien työntekijöiden kyykyttäminen on valitettavan yleistä nykypäivän Suomessa. Jotain tilanteesta kertoo se, että pelkästään ensimmäisen vuorokauden aikana yhteydenottoja tuli noin 200 kappaletta.

Kampanjan tarkoituksena on tuoda ilmi näitä epäkohtia. Kokemuksia jakamalla työntekijän oikeuksia on huomattavasti helpompaa puolustaa jatkossa!

PS. Kampanja on saanut osakseen runsaasti huomiota mediassa. Ohessa joitakin kampanjaa koskevia artikkeleita alkuviikon ajalta:

Markkinointi ja Mainonta lehti: Ilmianna pomosi verkossa
Uusi Suomi: “Ilmianna paha pomosi”
Svenska Yle: Vänsterunga: Anmäl din chef
Taloussanomat: Vasikoi hankala pomosi
YLE:n radiouutisten juttu
MTV3.fi: Ilmianna petollinen pomosi
Keskisuomalainen: Vasemmistonuoret: Ilmianna pomon laittomuudet
Kauppalehti: Nyt voit ilmiantaa luihun pomon
HS: Vasemmistonuoret kehottaa ilmiantamaan pomon laittomuudet