Kävin viikonlopun alkamisen kunniaksi tsekkailemassa Raatin stadionremontin edistymistä. Vaikka oululaisen edustusjalkapalloilun paluuta legendaariselle stadionille saadaan vielä odotella ensi kevääseen, on pakko hehkuttaa hieman jo nyt. Kuten tästä kuvakavalkadista voi päätellä, stadionsaarella on tehty hienoa työtä.

Omalta osaltani Raattiin liittyy valtava määrä muistikuvia, vaikka oululaista huippufutista ei siellä olekaan pelattu enää vuosikausiin. OTP:n ja FC Oulun liigataipaleet sekä lukuisat vanhassa Raatissa nähdyt alasarjaväännöt ovat kuitenkin vielä tuoreessa muistissa. Verisiä vääntöjä etelän pellejä vastaan käytiin erityisesti 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Tässä vuodelta 1990 peräisin olevassa nostalgisessa pätkässä OTP:ta vastassa on Lahden Reipas ja vieraiden avauksessa muuan Jari Litmanen.

Paikan päällä on tullut todistettua muun muassa FC Oulun nousu liigaan syksyllä 1993. Punakeltaisten valmentajana toimi tuolloin nyt AC Oulun peräsimessä vaikuttava Juha Malinen.

Juniorina hauskinta oli mennä pomppimaan eteläpäädyn maalin taakse aina pallon mennessä pömpeliin ja sotkea matsin jälkeen kreisiä vauhtia kotiin katsomaan Urheiluruudun maalikoostetta. Sekunteja parrasvaloissa kertyi noina vuosina lukuisia.

AC Oulu on pelannut tähän mennessä kaikki ottelunsa Castrenin urheilupuistossa, Välivainiolla. Cassusta on muodostunut vuosien saatossa joukkueelle ja meille kannattajille koti, jota tulee varmasti ikävä. Toisaalta stadionin onnettomia palveluja, sosiaalitiloja ja liikenneyhteyksiä ei jää varmasti monikaan kaipaamaan.

Castren lyö Raatin ainoastaan tunnelmallaan. Katsomot ovat lähellä kenttää, joten pienelläkin yleisömäärällä paikasta on saatu tehtyä todellinen hornankattila. Toivottavasti myös Raattia pystytään jatkossa kehittämään tähän suuntaan, vaikka toivotut teleskooppikatsomot eivät mahtuneetkaan lopulliseen budjettiin.

Raatin etuja ovat sijainti (ja sen myötä logistiikka) ja tilat, joihin on mahdollista kehittää pienelläkin panostuksella toimivat yleisöpalvelut. Myös joukkueiden ja toimihenkilöiden sosiaalitilat ovat jatkossa parasta A-luokkaa.

Ensi kevättä ja Raattiin paluuta odotellessa!

Lässytetäänpä myrskyisän talvilauantain kunniaksi hieman kevyemmästä aiheesta. Olen kuulunut viimeiset kaksi ja puoli vuotta Kansan Uutisten vakiovihjetiimiin. Palstaa julkaistaan perjantaisin KU:n Viikkolehdessä. Vihjeiden laatimisvuoro osuu kohdalleni joka toinen viikko. Viikon vakiokierroksen ohella palstalla ruoditaan jalkapalloon liittyviä ilmiöitä ja spekuloidaan eri sarjojen ja cup-kilpailuiden mahdollisia menestyjiä ja antisankareita. Arkisto omista kirjoituksistani löytyy täältä (myös etusivun futista näpäyttämällä pääsee arkistoon).

Kollegoiden kanssa olemme useasti pohtineet jonkinlaisen vertailun tekemistä vihjeiden osumaprosenteista. Vakiokirjoittajista Pasi Palmu ja vierailevista tähdistä Elina Vainikainen ovat kertaalleen osuneet vihjeillään napakymppiin löydettyään kaikkiin kohteisiin oikeat merkit. Mitään kattavaa vertailua vihjeiden osumisesta ei ole tähän päivään mennessä kuitenkaan tehty.

Vakioveikkaus on varsin perinteikäs vedonlyöntipeli. Se on Veikkauksen ensimmäinen pelimuoto, joka on kuulunut viikon kattaukseen jo vuodesta 1940 lähtien. Itselleni lauantaivakio on ollut eräänlainen viikonlopun rituaali jo pitkään. Päivän pelejä on mielenkiintoisempaa seurata, jos on arvioinut joukkueiden menestysmahdollisuuksia hieman tarkemmin ennen avauspotkua. 

Mitään isoja summia en vedonlyöntiin sijoita, osaksi johtuen kehnohkosta menestyksestä. Voitto-odotukset eivät ole nykyään järin huimat, kuten alempaa löytyvistä tilastoista voi tarkistaa. Useimmiten viikon rivi on 7 vaihtomerkin harava, jossa paras tulos on vähintään -1 osuneista kohteista.

Olin viime vuoden lopulla mukana vakioveikkauksen SM-skabassa. Menestys ei ollut kaksista (20 857 kilpailijan joukossa olin sijalla 5792.). SM-kisan tilastojen myötä innostuin kuitenkin rakentamaan pientä statistiikkapakettia KU:n palstalle tehtyjen vihjeideni osumisesta.

KU:n palstalla heitetään joka viikko sisään 16 euron arvoinen rivi, jossa on 7 varmaa ja 6 osittain vaihdeltua (kaksi merkkiä) kohdetta. Vuosina 2007–09 tein palstalle vihjerivin yhteensä 63 kertaa. Osumaprosentti ei ole ollut järin kaksinen. Kolmeatoista tai edes kahtatoista oikein ei ole ollut kertaakaan.

2007-2009 (yhteensä 63 riviä):
11 oikein: 4 kpl
10 oikein: 3 kpl
9 oikein: 18 kpl
8 oikein: 14 kpl
7 oikein: 6 kpl 
6 oikein: 10 kpl
5 oikein: 6 kpl
4 oikein: 1 kpl
2 oikein: 1 kpl

Rahaa on riveillä tullut tähän mennessä yhteensä 79 euroa (suurin potti kierroksen 52/2009 48,30 euroa), joten aika rankasti ollaan tappiolla.

Joku (esim. kotiväki) voisi kysellä, että onko vakioveikkauksen harrastamisessa oikeastaan mitään järkeä, varsinkaan tällaisilla palautusprosenteilla. Toki pikavoittojen kannalta mielekkäämpää olisi etsiä ylikertoimia ja lyödä vetoa suuremmilla panoksilla pienemmästä määrästä kohteita. Toinen vaihtoehto on tietysti säästää rahat johonkin järkevämpään.

Vakioveikkauksen hurma pohjautuu mahdollisuuteen hakea loton tapaan suurta pottia pienellä rahalla. Ero lottoon on siinä, että vakiossa tarvitaan asiantuntemusta sekä kykyä arvioida muiden pelaajien tekemiä vääriä ratkaisuja (peliprosenttien tarkastelu).

Vaikka useimpina lauantai-iltoina vakiokuponki lentääkin pikavauhtia lehtiroskikseen noin kello seitsemän paikkeilla, toivo suurvoitosta elää yhä. Reissurahat vaikkapa Uuden-Kaledonian kierrokseen saattavat järjestyä jo tänään. Tai sitten ei. Siitäkin huolimatta: leuka rintaan ja kohti uusia vakioveikkauspettymyksiä! Pään hakkaaminen mäntyyn kasvattaa.

Kirjoitin viime viikonloppuna ilmestyneeseen Kansan Uutisten Viikkolehteen kolumnin, jossa käsiteltiin eduskunnan puhemies Sauli Niinistön mahdollisuuksia ja potentiaalia kuumana käyvässä Palloliiton puheenjohtajaskabassa.

Tietyissä piireissä halutaan nyt liiton keulakuvaksi poliittisissa keitoksissa marinoitunut uusi “messias”. Tästä kiimasta kertoo paljon se, että myös kovassa poliittisessa nosteessa tällä hetkellä olevaa ulkoministeri Alexander Stubbia pyydettiin tehtävään ennen Niinistö-kampanjan käynnistymistä.

Asiasta on käyty varsin mielenkiintoista keskustelua. Kansanedustajat Paavo Arhinmäki ja Kari Uotila ovat arvostelleet julkisesti Niinistön pätevyyttä tehtävään. Arhinmäen mukaan jalkapalloihmisillä pitää olla niin paljon itsekunnioitusta, että he valitsevat keulakuvakseen puheenjohtajan, joka tuntee jalkapallon ja suhtautuu lajiin intohimoisesti. Olen asiasta tismalleen samaa mieltä.

Niinistö vastasi edustajille avoimella kirjeellä, jossa hän toi esille toimintaansa jalkapallon parissa. Niinistön kirjeen ja Paavo Arhinmäen vastauksen voi lukea viimeksi mainitun blogista. 

Myös legendaarinen urheilutoimittaja Jari “Sporde” Porttila otti kantaa asiaan kolumnissaan.  Porttilan mukaan Niinistö ajaisi uutena puheenjohtajana ryminällä myös futiksen kansainvälisiin kabinetteihin edistämään suomifutiksen asemaa maailmalla. Huuruinen teksti osoittaa lähinnä sen, että Porttilalla ei ole juurikaan hajua siitä, millaisin perustein ja meriitein kansainvälisiin jalkapalloelimiin valitaan ihmisiä. FIFA:n ja UEFA:n johtotehtävissä tarvitaan todellista lajiosaamista. Näihin pesteihin ei ole poliittisin perustein asiaa.

Kaikkien asiasta kiinnostuneiden tulisi lukea politiikan ohella myös jalkapallovaikuttajana tunnetun Claes Anderssonin kirjoittama teksti Wilfred Bionin teorioista, joissa pohditaan ryhmissä esiintyviä ilmiöitä ja lainalaisuuksia:

Muutama lainaus tekstistä:

Ryhmä toivoo että tulisi vahva johtaja, joka ratkaisisi ryhmän ongelmat, poistaisi ryhmässä esiintyvät jännitteet ja ahdistuksen ja vapauttaisi ryhmän jäsenet vastuusta. Kun uusi johtaja (tai johtajat) saapuu, ovat toiveet ja odotukset kaikkivoipaiset (messiaaniset). Jonkun ajan kuluttua käy ilmi, että uusi johtaja ei täytäkään niitä toiveita ja odotuksia joita häneen on kohdistettu.

…on hyödyllistä muistaa, että ylimitoitetut “messiaaniset” toiveet ja odotukset tulevasta johtajasta on syytä unohtaa – kuten tiedämme, useimmat messiaat päätyvät ristille.

Jos itse satumme olemaan johtotehtävissä, on järkevää olla synnyttämättä näitä epärealistisia ja messiaanisia odotuksia.

Odottelen mielenkiinnolla keskustelun seuraavaa käännettä.

KU:n futiskolumnistit esittelyssä vapun Viikkolehdessä. Mukana allekirjoittaneen ohella Olli Kohonen ja Pasi Palmu. Juttu löytyy KU:n verkkosivuilta: (http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kun_jalkapallotiimi_arvostaa_suomifutista_1858922.html) 

Kansan Uutisten Viikkolehteen kirjoittamani jalkapallokolumnit löytyvät tästedes tältä sivulta.

Jaamme tukiryhmän kanssa aamulla ja aamupäivällä vaaliflaikkuja Pohjois-Oulussa. Klo 15-17 olen tavattavissa AC Oulu-KPV -ottelussa Castrenin jalkapallostadionilla. Minut löytää parhaiten AC Oulun kannattajaryhmä Sinitähtien katsomonosasta.

Ottelun jälkeen Sinitähdet järjestää saunaillan Oulun Tetralla Mäkelininkadulla. Tilaisuus on kaikille avoin mukavahenkinen illanvietto jalkapalloihmisten seurassa. Tilaisuuteen voi tulla juttelemaan kanssani jalkapallosta ja muista kuntavaaliasioista.

Raatin stadionin peruskorjaushankkeesta on käyty laajaa debattia Oulussa viime viikkoina. Hanke on lyöty jäihin kustannusarvion ylittymisen johdosta ja sen tulevaisuus näyttää nyt hyvin epävarmalta.

Remontin tarve on ollut kaupungin päättäjien tiedossa jo aikoja sitten. Peruskorjausta on kuitenkin lykätty muiden hankkeiden edeltä tulevaisuuteen jo monta kertaa. Jalkapallo- ja yleisurheiluväki haluaa vihdoin johdonmukaisia päätöksiä asiassa, joka koskettaa tuhansia kaikenikäisiä liikkujia ja urheilun ystäviä kaupungissamme. 

Hankkeen lykkääntymisen myötä aikaisemmin jo haudatut puheet Raatinsaaren kaavoittamisesta yksityisasunnoille ovat voimistuneet. Näissä visioissa uudet stadionhankkeet niin yleisurheilijoille kuin jalkapalloilijoillekin rahoitettaisiin myymällä Raatin alue gryndereille liike- ja asuinkäyttöön.

Kuulostaa ehkä kivalta ajatukselta näin alkuun, mutta valitettavasti homma tökkii monella tavalla. Ensinnäkin tarkkoja kustannusarvioita kokonaan uusista hankkeista ei ole. Vaarana on myös se, että myynnin myötä Raatin alueelle rakennettaisiin kalliita omistusasuntoja kaikille kaupunkilaisille avoimen, vapaan urheilu-, ulkoilu- ja virkistysalueen kustannuksella. Eikö Kiikelinsaaren valtaaminen omistusasunnoille jo riittänyt? Omassa visiossani Raatin stadionin kehittämisen kautta saaren alueelle saadaan myös liiketoimintaa, kun toiminta ja kävijämäärät lisääntyvät alueella.

Pahinta tilanteessa olisi se, että hanke toteutettaisiin kustannussyistä typistetyssä muodossa. Tällaisia lyhytnäköisiä harhalaukauksia on nähty aivan liikaa Oulun kaupungin liikuntapaikkarakentamisessa. Ouluhallin kenttä jäi aikoinaan liian lyhyeksi leikkurin haukattua osan hallin rakentamiseen varatusta potista. Castrenin stadionille ei saatu samasta syystä lämmitystä tekonurmen alle, vaikka lähellä kulkee kaukolämpöputki. Tässä vain muutama esimerkki.

Mikäli Raatin peruskorjaushanke jää torsoksi jalkapallon olosuhteiden kannalta, on tietysti mietittävä myös muita vaihtoehtoja. Castrenin tunnelmallisen stadionin kehittäminen on varteenotettava vaihtoehto. Castrenista on muodostunut viime vuosien oululaisten jalkapalloseurojen kotiluola. Esimerkiksi AC Oulun valmentajan Juha Malisen mielestä Castren on parempi vaihtoehto jalkapallo-ottelun pelipaikaksi tiiviimmän tunnelmansa ansiosta. Castrenin ongelmana ovat kuitenkin huonot liikenneyhteydet ja tilan ahtaus. Kuinka suureksi stadionalue voitaisiin Välivainiolla lopulta kasvattaa?

Tärkeintä on saada aikaan futisväkeä tyydyttävä lopputulos. Raatin remontin aikalisän päätyttyä olemme varmasti viisaampia tässä asiassa. Kysymyksessä ei voida kuitenkaan vetkutella loputtomiin, nyt tarvitaan nopeita ja määrätietoisia ratkaisuja.

Oulu-lehti kertoi viime viikolla, että Raatin stadionin korjaustyöt viivästyvät useilla kuukausilla. Urakkatarjoukset ovat kuulemma liian korkeita kaupungille. Täten Raatin uimahallirakennusten ja stadionin urakkahankinnat keskeytetään. Oulun tilakeskuksen johtokunta esittää töiden keskeytystä 17. syyskuuta eli tänään kaupunginhallitukselle.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä asiassa tapahtuu seuraavaksi. Jahkailulla ei tärkeässä peruskorjaushankkeessa päästä yhtään mihinkään. Onko niin, että asia liittyy vieläkin jo hylättyihin vaihtoehtoisiin suunnitelmiin Raatinsaarelle rakennettavasta asuinalueesta?  Kaupunginhallituksen päätöstä odotellessa…

Esiinnyn tällä viikolla oululaisen jalkapalloilun äänenkannattajan, oulufutis.com -portaalin haastattelussa. Haastiksen voit lukea kokonaisuudessaan tältä sivulta tai suoraan oulufutis.comista

Jaakko Alavuotunki haluaa Oulusta jalkapallokaupungin

Lokakuussa koittavissa kuntavaaleissa valitaan kunnanvaltuustot. Futisihmisillekään vaalit eivät ole aivan mitätön juttu, koska valtuutetut pääsevät osaltaan päättämään siitä, mihin suuntaan jalkapallo Oulussa kehittyy. OuluFutis esittelee kunnallisvaaleissa Vasemmistoliiton listalta ehdolla olevan Jaakko Alavuotungin, joka on intohimoinen Sinitähti ja valmis nostamaan kuningaslajin sille kuuluvaan asemaan Oulussa.

Lue lisää…

Tämän aamun Kalevassa oli mielipideosastolla hauska, mutta samalla tärkeä kirjoitus (löytyy alempaa) Castrenin kentän valopylväistä. Kirjoittajan huoli on aiheellinen, sillä näköhaitan ohella aivan kentän vieressä töröttävät pylväät ovat myös vaarallisia pelaajille.

Asia olisi voitu korjata Castrenin peruskorjauksen yhteydessä, mutta jostain syystä pylväät jätettiin vanhoille paikoilleen. Samassa yhteydessä myös lämmitysputket jäivät asentamatta tekonurmen alle.  Homma jäi siis monelta osin puolitiehen.

Kirjoituksessa leikkisään tyyliin vaadittuja tekniikkataitureitakin Oulusta varmasti löytyy, sen verran paljon kaupungissa on innokkaita futisjunioreita. Vain olosuhteiden kehittämisellä varmistetaan, että hienosta harrastuksesta voivat nauttia myös tulevaisuuden pallotaikurit.

Kirjassa Futebol – brasilialainen elämäntapa kuvaillaan pienen Macapán kaupungin jalkapallostadionia. Paikallinen jalkapallojohtaja kertoo, kuinka stadionin valopylväät ovat katsomon etupuolella! Valopylväät ovat aina katsojien tiellä.

”Tämä on varmasti ainoa stadion maailmassa, jossa valot ovat näin. Kyseessä oli rakennusfirman ensimmäinen stadion”, hän toteaa nolona.

Valitettavasti näin ei ole. Toinen stadion maailmassa, jossa valot ovat katsojien edessä, löytyy Castrenin urheilupuistosta. Eikä kyseessä ole edes ensimmäinen kaupunkiimme rakennettu urheilupyhättö. Jotta yleisö näkisi otteluissa, olisi Oulun kaupungin syytä selvittää miten nuo pylväät siirretään katsomon taakse.

Samassa kirjassa kerrotaan 17-vuotiaasta naisesta, joka ponnauttelee palloa yli 55 000 kertaa, kainalosauvamiehestä, joka ponnauttelee palloa amputoidulla jalantyngällään ja muista pallotaitureista, jotka esiintyvät jalkapallo-otteluiden tauoilla.

Tahdon myös ouluseutulaisia pallotaitureita paikallisten otteluiden väripilkuiksi! Kuka pitää palloa ilmassa pisimpään tai kuka tekee hienoimpia temppuja pallolla?

Aki Vehkaoja

Oulu