Politiikassa puhutaan usein kaksilla vankkureilla ajamisesta. Termillä tarkoitetaan tilannetta, jossa tehdään yhtä ja puhutaan toista. Viimeisin osuva esimerkki tästä oli vihreiden toiminta Lex Nokia -asiassa. Puolue kannatti yksityisyydensuojaa ja perustuslaillisia oikeuksia räikeästi rikkovaa lakia säilyttääkseen asemansa hallituksessa. Samaan aikaan puolueen muutamalle tunnetulle kasvolle annettiin lupa kritisoida lakia julkisesti ja asettua näkyvästi sitä vastaan. Ryhmän enemmistön piti kuitenkin varmistaa lain läpimeno äänestämällä sen puolesta tai vaihtoehtoisesti tyhjää. Suunnitelma onnistui täydellisesti. Ainakaan vihreiden kannatukseen kyyninen kaksilla vankkureilla kaahailu ei ole juuri vaikuttanut. 

Vankkurianalogia on tullut jälleen ajankohtaiseksi tällä viikolla kykypuolue kokoomuksen sompaillessa yliopistojen lukukausimaksuasiassa niin erikoisella tavalla, että heikompaa hirvittää. Opetusministeri Henna Virkkunen ehti jo 18.2. kyselytunnilla kiistää lukukausimaksujen suunnittelun. Suora lainaus: “Mitään suunnitelmia siis siitä, että suomalaisille oltaisiin tuomassa lukukausimaksuja, ei hallituksen piirissä ole.”

Vesi ei Vantaanjoessa ehtinyt kuitenkaan kovin montaa päivää virrata, kun ministerin oma työryhmä tuli julkisuuteen esityksellä, jonka mukaan kaikille opiskelijoille tulisi tonnin lukuvuosimaksu.

Virkkunen itse kiirehti kiistämään suunnitelmat tuoreeltaan Verkkouutisissa. Tässä näytelmässä kyse on siis joko siitä, että ministeri on täysin pihalla itse asettamansa työryhmän toiminnasta tai kylmäverisestä päin naamaa valehtelusta. Tuota viimeistä sanaa ei tietenkään saisi politiikan pöytätapojen mukaisesti lausahtaa ääneen, joten puhutaan sitten vaikkapa muunnellusta totuudesta.

Oli miten oli, asia ei kaunistelemalla miksikään muutu. Hallitus jatkaa kokoomuksen johdolla koulutuspolitiikan alasajoa yliopistolain viitoittamalla tiellä. Julkista rahaa kaadetaan Aalto-yliopistoon rekkalasteittain ja samaan aikaan maakuntayliopistoissa käynnistetään yt-neuvotteluja talousongelmien painaessa päälle. Oulu oli ensimmäinen ja jatkoa on seurannut tai sitä seuraa Itä-Suomessa, Jyväskylässä, Turussa…lista on/tulee olemaan surullista luettavaa.

Lukukausimaksut ovat yksi sivujuonne tässä prosessissa, jossa bisnesoppeja ajetaan voimalla sisään yliopistomaailmaan. Jos suomalaisen tasapuolisen korkeakoulutuksen ja laadukkaan tutkimuksen tulevaisuus kiinnostaa vähänkään, kannattaa pohtia tarkkaan kenen laariin ääni sujahtaa ensi vuoden eduskuntavaaleissa. 

Allekirjoittaneen ja Jukka Vaheran (LuK, Oulu) työstämä kirjoitus julkaistiin Kalevan Lukijan sivulla ma 15.2.2010.

Kun vuoden alussa voimaan astunutta uutta yliopistolakia valmisteltiin, kriitikoille ja yliopistojen työntekijöille uskoteltiin, että lain myötä yliopistojen toimintaedellytykset tulevat vahvistumaan. Lakia valmisteltaessa hallitus vakuutti ulkopuolisen rahan olevan lisä, joka ei vähennä perusrahoituksen määrää. Yliopistolain piti tuoda enemmän liikkumavaraa yliopistojen talouteen.

Toisin kuitenkin kävi. Muste paperissa oli tuskin ehtinyt kuivua, kun sanat oli jo syöty.

Yliopistojen toimintarahoitus jätettiin kertaluontoisten rahaerien varaan. Vanhasen hallituksen budjettiin sorvaama erillistuki meni lähes kokonaan Aalto-yliopistolle. Muiden yliopistojen osalta tilanne on nyt hyvin vaikea. Oulussa yliopiston rahoitus on 8–9 miljoonaa euroa alijäämäinen ja edessä ovat laajat leikkaukset. Puutteellisen perusrahoituksen myötä ainoaksi mahdollisuudeksi varojen keruussa jää rahan kerjääminen elinkeinoelämältä.

Alueiden tasapainoisen kehittämisen kannalta perusrahoituksen ehdollistaminen on osoittautumassa kohtalokkaaksi ratkaisuksi. Elinkeinoelämän tarpeita ensisijaisesti ajamaan perustettu Aalto-yliopisto nielee sekä julkiset että yksityiset resurssit maakuntayliopistojen jäädessä nuolemaan näppejään.

Oulun yliopisto on sijoittunut Shanghain vertailussa huomattavasti korkeammalle kuin yksikään Aalto-yliopiston muodostavista yksiköistä. Uudesta innovaatioyliopistosta yritetään rahaa pumppaamalla saada aikaan huippututkimusta tehtaileva huippuyliopisto. Samalla kansainvälistä tunnustusta jo saaneet ja huippututkimuksen tekoon hyvät valmiudet jo omaavat yliopistot ajetaan alas.

Hallitus on luonut uudistuksillaan Suomeen uudet monopolistiset yliopistomarkkinat, joissa määräysvaltaa käyttää elinkeinoelämän sylilapsena toimiva Aalto-yliopisto. Työnsä hallitus viimeistelee jatkamalla perusrahoituksen alasajamista. Rahoitusvastuu halutaan siirtää valtiolta muille tahoille.

Yliopistojen rahoitus onkin jo osittain siirtynyt kunnille. Oulun kaupunki vastaa miljoonan euron lahjoituksella noin kolmasosasta yliopiston varainkerjuulla kerätyistä rahoista. Samaan aikaan Oulun kaupungin opetustoimi taas pyrkii käärimään noin parin miljoonan euron säästöt vuoteen 2012 mennessä lakkauttamalla Välivainion, Mäntylän ja Värtön koulut.

Yliopiston rahoittaminen ei ole kaupungin tehtävä. Yliopistojen perusrahoitusta ei saa myöskään ehdollistaa yrityksiltä ja muilta ulkopuolisilta yhteisöiltä tapahtuvan varainkeruun varaan.

Valtion on jatkossa huolehdittava yliopistojen toimintamenoista pitkäjänteisellä tavalla. Vain siten varmistamme luovan, kriittisen ja avoimen tieteellisen tutkimuksen sekä suomalaisten korkean kouluttautumisasteen säilymisen Suomessa.

Toinen vaihtoehto on jatkaa nykyisellä tiellä, jossa raha sanelee ja tiede vaikenee.

Bisnesmaailman opit valtaavat yhä enemmän jalansijaa suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Uusi yliopistolaki on tuomassa yritysmaailman edustajat yliopistojen hallituksiin taistelemaan omien etujensa puolesta. Tämä trendi ei koske enää vain korkeakouluja. Samoja toimintatapoja ajetaan nyt sisään myös maamme peruskouluihin.

Eräs esimerkki yritysmaailman ja koulujen tiivistyvistä suhteista on vuonna 2010 Ouluun valmistuva uusi Ritaharjun yhtenäiskoulu, joka kuuluu Microsoftin sponsoroimaan School of the Future -hankkeeseen. Koulusta kaavaillaan jatkoa Oulun teknologiaihmeelle. Hankkeen yhtenä tavoitteena on lisätä koulumaailman kanssakäymistä yritysten kanssa.

School of the Future -hankkeessa yritykset tuodaan mukaan koulun kehittämiseen. Uusimman Opettaja-lehden Ritaharjun koulua käsitelleen jutun mukaan suunnitteilla on muun muassa tuote-esittelyjä kouluihin. Ajatus tuntuu hyvin omituiselta. Mikä on tällaisten esittelyiden opetuksellinen funktio?

Bisnesajattelun ajaminen peruskoulumaailmaan on huolestuttavaa varsinkin siinä mielessä, että tehokkuus- ja tuottavuusvaatimukset sopivat erityisen huonosti koulumaailmaan. Markkinaehtoisuus ja elinkeinoelämän tarpeet määrittävät jo nyt liikaa koulujen toimintaa. Koulun tehtäviin pitäisi kuulua muutakin kuin valmistaa lapsia jatko-opintoihin ja työelämään. Koulu ei ole pelkästään osaajatehdas. Sinne kuuluvat myös leikit ja luova toiminta.

Tarvitsemme tiukat pelisäännöt näissä asioissa. Yritykset eivät saa vaikuttaa opetussuunnitelmien sisältöön. Koululaitoksen tulee seistä vahvasti omilla jaloillaan ja toteuttaa itsenäisesti ennen kaikkea sivistyksellisiä periaatteita. Koulujen ei tarvitse alistua yritysten pelinappuloiksi.

Koulumaailman sitominen Microsoftin kaltaisen yrityksen toimintaan on myös erittäin kyseenalaista. Microsoft käyttää jatkuvasti väärin määräävää markkina-asemaansa ja käyttää Windows-monopoliaan kuluttajien valintojen rajoittamiseen. On hyvin arveluttavaa, että koulutoimi on näin läheisessä yhteistyössä epäasiallisia keinoja toiminnassaan käyttävän yhtiön kanssa.

Hallitus ja opetusministeriö ovat näyttäneet tässä asiassa kehnoa esimerkkiä. Pääministeri Vanhanen tapasi viime vuoden tammikuussa Yhdysvaltain matkallaan Microsoftin pääomistajan Bill Gatesin. Gates teki vierailun yhteydessä Suomelle ohjelmistolahjoituksen, joka otettiin opetusministeriössä avosylin vastaan. Näyttää siltä, että vastalahjaksi Microsoft saa huseerata maamme kouluissa mielensä mukaan. Kotimaisten ohjelmistoyritysten sijaan halutaan näemmä tukea monikansallista jättiä, joka potkii pienemmät toimijat epäeettisin keinoin ulos markkinoilta.

Opiskelijatoiminnan järjestämään yliopistolain vastaiseen mielenosoitukseen osallistui tänään tuhatkunta ihmistä Helsingissä. Äänekäs kulkue saapui Arkadianmäelle kahden aikaan iltapäivällä ja esitti voimakkaan kannanottonsa autonomisen ja julkisrahoitteisen yliopiston puolesta. Kriittisen opiskelijaliikkeen viesti on selvä: lakiuudistus on jäädytettävä välittömästi!

Lakia on valmisteltu porvarihallituksen perinteitä noudattaen nopeasti ja hiljaa - tieteen parhaita asiantuntijoita, opettajia ja opiskelijoita, kuulematta. Uuden lain myötä yliopistomaailmaa pyritään sitomaan tiukemmin tulosvastuusääntöihin ja yritysrahoituksen varaan, mikä todellisuudessa heikentää yliopistojen autonomiaa - vaikka hallitus ja opetusministeri ovat meille yrittäneet toisin vakuutella. Yritysten päätösvalta yliopistojen hallinnossa tulee esityksen myötä lisääntymään.

Yliopistojen on oltava jatkossakin riippumaton ja kriittinen tiedeyhteisö. Koko maan etu on säilyttää julkiseen rahoitukseen perustuva yliopisto, jossa säilytetään monitieteisyys ja markkinalogiikasta riippumaton tieteen vapaus.

Vasemmistofoorumi julkaisi kuun alussa peruskoulun nykytilaa ja tulevaisuutta käsittelevän “Koulu ja valta” –pamfletin, jossa kirjoittajat pohtivat miten peruskoulua tulisi kehittää yhteisönä. Teos on rohkea poliittinen analyysi koulun tulevaisuuden haasteista ja ratkaisumalleista, joiden avulla alun perin peruskoulujärjestelmään olennaisena osana kuuluneet pehmeät arvot, kuten välittäminen ja läheisyys, voitaisiin palauttaa arvoiltaan koventuneeseen koulumaailmaan. Kirjoittajien mielestä markkinaehtoisuus ja elinkeinoelämän tarpeet määrittävät nykyisin liikaa koulujen toimintaa.

Pamfletin avaa tutkija Sari Vesikansan kirjoitus, jossa palataan peruskoulun juurille. Vesikansa korostaa alkuperäiseen peruskoulun ideaan olennaisesti kuulunutta ajattelua, jossa koulun tehtäviin kuului muutakin kuin valmistaa nuoria jatko-opintoihin ja työelämään. Hyvä koulu huomioi ihmisen kulttuurisena, sosiaalisena, psyykkisenä ja fyysisenä olentona. Hyvään kouluun kuuluvat myös leikit ja luova toiminta.

Kouluasioita on pohdittu laajemmin Vasemmistoliitossa kuluneen vuoden aikana. Toteutimme keväällä yhdessä Espoossa kuntavaaliehdokkaana olevan Aija Typön kanssa peruskoulukyselyn, jossa puoluetta lähellä olevat opetusalan ammattilaiset pääsivät kertomaan näkemyksiään peruskoulun tilasta. Kyselyyn vastasi 123 ihmistä. Ykkösasioiksi kyselyssä nousivat liian suuret ryhmäkoot. Myös kouluterveydenhuoltoon ja erityisopetukseen tarvitaan vastaajien mukaan lisää panostuksia.

Koulukysymykset liittyvät vahvasti tuleviin kuntavaaleihin. Oulussa Kastellin suurkouluhanke etenee hurjaa vauhtia, vaikka kaupunkilaiset ja kasvatusalan asiantuntijat ovat esittäneet rajua kritiikkiä hanketta kohtaan. Esimerkiksi lapsivaikutusten arviointia ei ole hankkeen puitteissa tehty lainkaan.

Kouluhanke on massiivinen: Karjasillan ja Kastellin lukio yhdistetään. Saman katon alle tulee muun muassa yhtenäinen 1.–9.-luokkien peruskoulu, päiväkoti ja nuorisotoimen tiloja. Näin valtava yksikkö on lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta erittäin kyseenalainen ratkaisu. Kenelle se sopii oikeasti? Pystytäänkö oppilaita todella tukemaan oppimisen tiellä tulevissa vaikeuksissa ja ongelmatilanteissa? Suurkoulun rakentamisesta ei saatu onneksi hankkeen kannattajien ajamaa pikapäätöstä. Hanketta käsiteltiin viime maanantaina kaupunginvaltuustossa ja asia jäi pöydälle. Nyt on vakavan pohdinnan paikka.

Suurkouluhanketta ajavien kannattaisi tutustua opettaja Annika Lutherin kirjoitukseen Koulu ja valta –pamfletissa. Luther arvostelee kirjoituksessaan nykysuuntausta, jossa korostetaan oppilaan oikeutta saada yksilöllistä opetusta ja oikeutta omiin valintoihin, mutta samaan aikaan siirretään opetusta tehokkuuden nimissä yhä suurempiin yksiköihin. Tämä yhtälö on mahdoton. Markkinalogiikka ei toimi koulumaailmassa.

PS. Koulu ja valta –pamflettia voi tilata Vasemmistofoorumista 10 euron hintaan. Peruskoulukyselyn tuloksia ja analyysiä voi kysellä allekirjoittaneelta (jaakko.alavuotunki(a)gmail.com)